Anna Sateet!

Olen jo pitkään halunnut jakaa ajatuksia siitä, mitä Herra on sydämelleni laskenut Suomea koskien. Olen kohta ollut vuoden poissa kotoa, siitä ajasta noin yhdeksän kuukautta Keniassa, missä Jumala vaikuttaa voimakkaalla tavalla. Sain nähdä kuinka pahat henget pakenee, sairaat paranee, kuolemaa tekevät sylivauvat saavat uuden voiman ja Jumalan Henki täyttää rikkinäiset ihmiset, antaen heille uuden elämän. Näin kymmenientuhansien (!) ihmisten tulevan uskoon, jopa poppamiehien antavan elämänsä Jeesukselle. Rakkauteni Jumalaa kohtaan on kasvanut tämän seikkailun aikana, ja samalla Hän on antanut minulle uuden rakkauden omaa kansaani kohtaan. Jumala puhuu melkoisella intensiteetillä Suomesta. Hänen sydämensä lyö kovaa, ja tykytys muodostaa selvät sanat... ”Herätys, herätys, herätys...”

  Tulevien vuosien aikana Suomi tulee kokemaan suuria mullistuksia. Taloudellinen tilanne ja uusi ajattelutapa saa sekä valtion että kirkon tekemään vaikeita ratkaisuja. Kansamme johtajien joukosta paljastuu lampaiksi tekeytyneitä susia. Kirkkokansa taas jakaantuu useampaan leiriin, kynnyskysymyksinä (Raamatun auktoriteetista kumpuavat aiheet) homoliitot  ja Israel. Samalla karismaatikot ja konservatiiviset lähentyvät toisiaan, ja aivan uusia verkostoja syntyy. Se on kuitenkin vasta alkua.

   Jumala valmistelee jo nyt Hänen sotajoukkojaan. Kyseessä on uusi sukupolvi, Joosuan sukupolvi, joka häätää maasta vieraat vallat ja nostaa Herran lipun korkealle, joukko joka ylistää Jeesuksen Nimeä ja julistaa Hänen valtakuntaansa rohkeasti. Kyseessä on aivan uusi verkosto ihmisiä, kuin uusi heimo. He eivät välitä seurakuntarajoista, vaan kohtaavat Jeesuksessa. He eivät välitä kielimuureista, heidät yhdistää taivaallinen kieli. Heillä on yksi päämäärä, ja se on taivas. Heillä on yksi tehtävä, ja se on saada kaikki muut mukaan.

    Suomessa kasvaa lähivuosina varsin epävakaa ilmapiiri. Talouden heilahtelut ja eriarvoisuuden kasvaminen saavat ihmiset sekä takajaloilleen että pelokkaiksi, mutta Jumala muuttaa kaiken tämän siunaukseksi. Pelko ja epävarmuus luovat maaperän herätykselle. Sen tähden Jumala kutsuu jo nyt kylvömiehiä, ja lähettää heitä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin saamaan kokemusta ja koulutusta. 

  Jumala on jo pitkään halunnut ravistella Suomen kansaa. Hilja Aaltonen puhui Jumalan sanoja, ja myös hän näki suuren herätyksen tulevan Suomeen. Pian. Monelle rakas evankelista Hilja siirtyi Taivaan Isän luo tänä vuonna, mutta hänen sanansa kaikuvat yhä edelleen – myös Nina Åströmin laulujen kautta. Anna Sateet, Jumala... (kuuntele laulu täältä: http://www.youtube.com/watch?v=oTChwVHLzPo)  

   Herra on halunnut käyttää monta palvelijaa ja palvelijatarta, mutta useat heistä ovat sortuneet moraalittomuuteen ja syntiin, ja siten menettääneet asemansa. Nämä tapaukset ovat entisestään kovettaneet maata. Ja kun Saul ei käyttäydy Jumala etsii Daavidin. Nyt kuitenkin jotain on tapahtumassa. Elian tavoin Hilja rukoili sadetta, ja näen pienen pilven jo muodostuneen meren ylle. Kohta sade suorastaan riepottelee Suomen maata, ja herätyksen aallot kuohuvat rantaan.

  Hyvi pian Keniaan saavuttuani Herra näytti minulle vision. Olin rukoilemassa erään kirkon kellarissa, kun yhtäkkiä kaikki ympärilläni muuttui. Löysin itseni vanhan kivikirkon sisältä, asehuoneesta. Visio sisälsi paljon yksityiskohtia, tässä yhteydessä niitä on turha käydä läpi. Tärkeää on kuitenkin se, mitä asehuoneessa tapahtui. Ennen vanhaan asehuoneessa luovutettiin aseet ennen kirkkohuoneeseen astumista, mutta tällä kertaa minulle annettiin varustus asehuoneessa. Sain miekan ja kilven – Hengen Miekan ja Uskon Kilven (Ef 6:11-18). Tämä kertoo siitä Herran työstä, joka tapahtuu jokaisen Herran soturin elämässä ennen etulinjaan astumista. Ennen Hänen varustukseen astumista emme voi seistä taistelun tullen, eikä herätys voi silloin murtautua läpi.

  Varustuksen saatuani vilkuilin ympärilleni, ja näin oikealla puolellani oven. Kurkistin sisään, ja siellä papit kaavuissaan puhuivat hiljaa keskenään. Tunnelma oli suorastaan aavemainen, jokapuolella oli pölyä ja hämähäkinseittiä. Oven lähettyvillä oli karttapallo, pölyn peittämä sekin. Pölyn alta paljastui kuitenkin viimeksi tarkasteltu maailmankolkka. Afrikka.

 Papit eivät huomanneet minua, joten astuin ulos. Minua vastapäätä oli toinen huone, ja sieltä kuului itkua ja valitusta. Ovensuussa seisoi surullisen näköinen, harmaakasvoinen lapsi, ehkä kolmevuotias. Hänen silmissään ei näkynyt lapsille kuuluvaa kiiltoa ja intoa. Kurkistin huoneen sisälle, jossa varsin rikkinäinen naishenkilö itki yksinäisyyttään. Tämän näkeminen sattui sisimpääni, joten astelin ulos. Seuraavaksi astuin kirkkohuoneeseen. Ihmiset istuivat luonnottoman hiljaa ja paikallaan, aivan kuten suolapatsaat. Ilmassa leijui jokin musta olio, kuvailisin sitä ehkä lepakon kaltaiseksi otukseksi. Astuin ulos.

  Visio sisälsi myös monia muita elementtejä, mutta nämä jo mainitut ovat tärkeimpiä tässä asiayhteydessä. Tarvitsemme ensinnäkin varustusta. Toisekseen lähetyskäsky on päässyt pölyttymään pahoin Afrikkaan lähettämiemme lähetystyöntekijöiden jälkeen, ja sekä into että palo levittää evankeliumia on sammunut. Toisessa huoneessa yksin itkevä äiti kuvastaa ryhmää, jota kirkko ei ole onnistunut auttamaan ja kohtamaan. Vaikeat elämäntilanteet ja perheen kriisit ovat saanet monet äidit polvilleen, ja myös lapset kärsivät. Se nähdään oman sukupolveni edustajista.

   En tiedä uskallanko edes kertoa mitä Herra kertoi minulle kirkkosalissa näkemistäni suolapatsaista ja ilmassa leijuvasta ”lepakosta”. Tehköön kukin omat päätelmänsä Hengen johdattamina.

 Tämä visio oli ensimmäinen Suomea koskeva visio jonka Herra näytti minulle – mutta ei viimeinen. Minulla on jo kirja täynnä Herran sanoja, kuvia, visioita ja Raamatunlauseita. Tämä kirja tulee toimimaan oppaana, kun astun Herran valmistamaan tehtävään Suomessa ensi keväänä. Töitä on paljon, ja tahdon astua ”alttiuden kenkiin”.

  Ensi kesänä alkaa massiivinen evankelioimiskampanja, ”Mobilisaatio”. Se on kaksiosainen – rukousta ja työtä. Rukousillat ja –viikot kulkevat nimellä ”Rukousmyrsky – Bönestorm” ja varsinainen evankelioiminen tapahtuu ”Mobilisaatioiltojen” kautta. Kirkoistamme löytyy kyllä väkeä, mutta heidät täytyy varustaa ja mobilisoida. Olennaisena osana tätä kampanjaa on myös Mobilisaatioviikonloppu, nuorten viikonloppu joka järjestetään Vilppulan Evankelistakodilla 4-6.7.2014. Sen lisäksi kohdekaupunkeina ovat ensi vaiheessa Kokkola, Tampere, Pirkkala, Kuopio, Jyväskylä ja Utsjoki. Syytä en tiedä, mutta nämä kyseiset paikat Herra näytti kartalta. Jos olet kyseisiltä paikkakunnilta, niin otahan mielellään yhteyttä osoitteeseen patrick.tiainen@hotmail.com. 

  Osana Rukousmyrskyä Suomeen nostetaan myös rukousverkosto Suomen rajoille. Kyseessä on Jumalalta tullut käsky, varsin vanha profetia josta Jumala on muistuttanut jo monta palvelijaa alkuperäisen tehtävänannon jälkeen. Nämä esirukoilijat toimivat ”rukousvahteina”, vartijoina (kts. Hes 3:17).

  Töitä siis riittää, ja myös SINUA tarvitaan. Rukous ja työ kulkevat aina käsi kädessä, mutta tässä vaiheessa meidän on kaikkien pudottava polvillemme, ja Elian tavoin luottaa Jumalan lupaukseen sateesta, odottaen katsoa meren ylle. Ensimmäiset sadepilvet näkyvät jo. Kuuletko tuulen voimistuvan? Uudelleen ja uudelleen Herra johdattaa minut saman Raamatunkohdan ääreen – 2 Aikakirja 7:14. Meidän täytyy nöyrtyä ja rukoilla, nöyrtyä ja rukoilla ja yhä nöyrtyä ja rukoilla! Kansamme synnit ovat suuret, mutta Karitsan  veressä ne on kaikki pesty pois. Me, Jumalan lapset, kannamme vastuuta Suomesta. Loppupeleissä vastuu ei ole hallituksella, ei eduskunnalla. Se on meillä. Pyytäkäämme siis sadetta!

  Suomi tarvitsee Jeesusta. Kansalliset haavamme ja arpemme tarvitsevat Karitsan verta parantuakseen, ja vain tuo sama Karitsan veri voi puhdistaa maamme sen synneistä. Jeesuksen veri. Raamatun pyhä auktoriteetti. Rukouksen voima, rukoileva kansa, kahleita katkova, profeetallinen ylistys. Herätys tulee. Ole osana sitä.